09.06.2011 ~ Askellajivalmennus, valmentajana Ziki
Tamma oli valmennuksen alussa hieman laiskan oloinen, eikä tätä näyttänyt kiinnostavan, mitä ympärillä tapahtui. Annoin ratsukon lämmitellä rauhassa keskenään, ennen kuin alkaisin itse valmentaa näitä. Kun ohjat otettiin käteen, alkoi tamma heti piristyä. Tämä nosti helposti askellajit ja teki kuten ratsastaja pyysi. Ratsukko lämmitteli molemmissa suunnissa käynnissä ja ravissa, tehden voltteja ja käännöksiä. Tämän jälkeen astelin myös itse mukaan kentän keskelle seuratakseni ratsukon työskentelyä tarkemmin.

Pyysin näitä ottamaan tölttiä, jonka olin kuullut olevan tammalle hieman hankala askellaji. Kun vihdoin töltti nousi, se oli suoraan sanottuna aivan ravin näköistä - töltin piirteitä tuskin erotti askeleista. Lähdimme siis tuomaan enemmän esiin tätä samanpuoleista vaihetta, jossa jalat molemmanpuoleiset jalat liikkuvat samaan tahtiin. Tämä oli aluksi vaikeaa, eikä Frenja tahtonut yhtään taipua ohjeiden mukaan. Aloitimme hitaasta vauhdista, jossa tamman on helpompi saada jalkansa kunnolla järjestykseen. Emme kiirehtineet, vaan annoin tammalle aikaa.

Jatkoimme harjoitusten tekoa, ja tamma sai myös kunnolla sitä aikaa. Välillä pidimme tietenkin taukoja, ja kun tammaa oli jo jonkin aikaa ajettu eteen, pidätelty ja yritty saada jonkinlaista tölttiä aikaan, alkoi se pikku hiljaa jopa luonnistua. Kotiin tehtäväksi antaisin siis tamman töltin vahvistamista, nimittäin taito löytyy kyllä - se täytyy vain saada esiin. Muuten valmennus meni ratsukon osalta kyllä hyvin, ja molemmat saavat kyllä olla ylpeitä itsestään.

08.06.2011 ~ Frenjalla oli tänään työntäyteinen päivä. Ensiksi aamulla hain sen laitumelta, josta sitä sain metsästää vartin verran, mutta lahjottuani tamman porkkanoilla se ravasi rennosti portille. Pujotin riimut sille nopeasti päähän, ja talutin laiskahkolla tuulella olevan tamman hoitopuomille, jossa sitä odottivat suitset, ruokaa ja juomista sekä pesuvälineet. Harjapakkia toki unohtamatta. Neiti säpsyili nähdessään kauhean vesiletkun, jota se ensin luuli käärmeeksi, mutta rauhoittui, kun en sanonut mitään. Kiinnitin tamman hoitopuomiin, ja harjasin sitä kaikessa rauhassa. Kello näytti hiukan yli kymmentä, kun tamma oli harjattu, ja kiillotettu viimeisen päälle, otin suitset hoitopuomin nokasta ja laitoin suitset - aika taidokkaastikin - tamman päähän. Ensin Frenja näytti hapanta naamaa, mutta huokaisi, ja oli valmiina ratsastusretkelle. Tänään suuntasimme, pitkästä pitkästä aikaa kentän suuntaan, ja käveltiin sitten pitkin ohjin koko uraa. Frenja laahusti pää maassa, ja hätisteli hännällään kärpäsiä, mutta ei se laiska ollut, päin vastoin se oli sitä tamman omaa luonnetta, reipas, mutta hyvin helposti hallittavissa. Vartin kävelyn, ja lämmittelyn jälkeen aloitettiin ihan perus pysähdyksillä, jotka Frenja suoritti aluksi pienellä viiveellä. Loppujen lopuksi pysähdeltiin ja peruuteltiin melko pienillä avuilla.

"Taitaa susta tulla joku kouluratsastaja, kun vapaaehtoisesti kentällä menet?" Thomas kysyi saavuttuaan aidan viereen katsomaan työskentelyäni. "No ei tietenkään, pitäähän Frenjan kumminkin oppia näitä perusjuttuja, kuten kulmien menemistä" tiuskahdin takaisin, ja jatkoin tamman ratsastamista, kulmat oikein ratsastettuina. Frenja taipui hyvin, ja ymmärsi avut suhteellisen mukavasti, ja käyntityöskentely oli mukavaa tämän tamman kanssa. Frenja taipui hyvin myös etu- ja takaosa käännöksissä ja teki ne vielä suht puhtaastikin. Välillä se halusi vain painella eteenpäin, mutta tiesi, että heti ohjastuntuma hellittäisi, jos se tekisi pyydetyt asiat. Tässä siis hauska tamma. Tällä kertaa selässä oli kuitenkin siltä jonkin verran vaativa ratsastaja, joten se sai tosissaan työskennellä. Kun saatiin Frenjan kanssa noita perusasioita hiottua, oli aika siirtyä tölttäämiseen.

Tamma nosti töltin hiukan nihkeästi, ja sain jonkin aikaa työskennellä, jotta sain edes jonkinlaista tölttiä aikaan. Frenja tölttäsi liikaa ravitahtisesti, joten sain kannustaa sitä aikalailla eteenpäin ja antamaan reilut puolipidätteet. Tamma lähti päätään viskoen vauhtiin, mutta taas oli tuloksena ravitahtinen töltti, jolla ei ainakaan kisoissa irtoaisi yhtään plussapistettä. Niinpä jatkoin puolipidätteitä, tein peruutuksia ja voltteja, lyhyitä temponmuutoksia hitaasta nopeampaan ja nopeammasta hitaampaan. Kun seuraavan kerran nostin töltin, tamma lähti jo hiukan paremmin, ja sain ylläpidettyä kokonaisen kierroksen puhdasta hidasta tölttiä. Silti, vieläkin tamma viskoi päätään, ja yritti päästä pois vaativien käsieni alta. Hetken tamman kanssa työskenneltyäni sain sen kuitenkin kulkemaan ihan nätisti ja pehmeästi. Tamma ei edes painanut kädelle yhtään. Töltissä neidin jalat saisivat nousta vähän ylemmäs, sillä tänään Frenja ei jalkojaan tarpeeksi nostanut. Ainakaan Thomaksen mielestä. Saatiin Frenja taipumaan niskastakin ihan kivasti, ja töltistä saatiin lopulta niinkin hyvää, että tamma keveni etupäästään, ja työskenteli takaosallaan enemmän. Tämän onnistuttua Frenjan kanssa käveltiin hetki, ja se sai kunnon rapsutukset. Sitten pesulle!